Toisaalta merkittäviäkin historiallisia taustoja ja tapahtumia luetellaan kuin ohimennen. Romaanin äänimaailma on ikään kuin vaimennettu, kaikki häly ja pauhu taustalta painettu syrjään, kuin mennyt olisi syytä tukahduttaa, hiljentää.

Tällä tavoin se, mikä teoksessa on temaattisesti keskeistä ja merkittävää, jää hyvin vahvasti lukijan tulkinnan varaan. Ikään kuin romaanin merkitystiheyskin olisi lukijan valittavissa.

Mainio ja antoisa laaja-alainen kuvaus ystävyksistä, jotka pitivät säännöllisesti majaa kulahtaneessa kanttiinissa rautatieasemalla pähkien eri perspektiiveistä elämässämme tekemiä erilaisia ratkaisuja ja valintoja sekä elämän mielekkyyttä ja ihmisyyttä noin ylipäätään.

”Kirja on kuin takan ääressä kerrottujen tarinoiden kokoelma. Sen kieli on upeaa ja tarinat ovat aivan hurmaavia. Ne liikkuvat reaalimaailman ja tarujen välimaastossa. […] Tätä kirjaa ei halua ahmia, vaan siitä haluaa nauttia. Se on varsin mainio nautittavaksi, sillä tarinat ovat lyhyitä. Takakannessa kirjaa kuvataan klassikkojen klassikoksi, sitä se on. Ainakin sen sisällä on monta klassikkoa. Tunnelmallinen teos, suosittelen.”

”Teksti on tyylilyään rehevää ja nokkelaa. Kertomukseen upotetuissa pienissä anekdooteissa kerrotaan etenkin erilaisista muodonmuutoksista. Ihmiset jäävät vangeiksi esineisiin ja pirut vastaavasti naamioituvat niiksi.”